sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Miksi radiojuontajaksi päästetään "ketä vaan"

Olen yrittänyt tämän viikon aikana muutamaan otteeseen kuunnella joitain valikoituja radio-ohjelmia, jotka aihepiiriltään ovat vaikuttaneet kiinnostavilta. Epäilemättä ohjelmat olisivatkin olleet kiinnostavia, jos niitä vain olisi pystynyt kuuntelemaan.

Mielikuvissani radiojuontaja puhuu sujuvalla, pehmeällä äänellä ja saa kuulijan päässä aikaan mukavan olon. Näin on ainakin joskus ennen ollut asian laita. Vaan miten on nyt. Radiossa narisevat kaiken maailman Renne Korppilat (jonka edustamaa kanavaa en kyllä koskaan kuuntele) ja edes Yle Puheella ei voi nasaaliääneltä välttyä.

Kyllä mielestäni pitäisi radiojuontajille olla jonkinlaiset äänivaatimukset, se on kuitenkin heidän ensisijainen työkalunsa ja se jota sieltä radiosta ulos tuutataan. En usko, että olen ainut, joka joutuu kanavaa vaihtaamaan juontajan rasittavan äänen tai omituisten intonaatioiden vuoksi.

Vai onko muka radiojuontajan homma sellainen, että siihen pitää jokaisella olla mahdollisuus? Vaikka olisi kitalakihalkio ja vaikea puhevika? Eipä pääse missiksikään jos on aknenäppylää naama täynnä, niin miksi pitäisi puheammattiin päästä huonolla äänellä!

Minä haluan radioon mielyttävä-äänisiä juontajia ja jos olisin joku radiopomo, niin heti erottaisin kaikki nasaalinarisijat ja ihme kiekujat. Voisi olla vaikka uuden juontajan palkkaamisen yhteydessä kuuntelijoilla vaikutusmahdollisuus. Laitettaisiin ne ehdokkaat lukemaan sama tekstipätkä radioäänellään ja siitä sitten saisi kuulija äänestää mieleisen.

Radioäänihän on aivan eri asia kuin puheääni, on ainakin ennen ollut. Nyt nämä toistaitoiset ääliöt menevät radioon puhumaan puheäänellänsä ja siitähän on seurauksena auditiivisesti traumaattinen kokemus kuulijalle.

Toinen hämmentävä asia nykyradiossa on se, että studiossa pitää melkein poikkeuksetta olla vähintään kaksi juontajaa yhtäaikaa, jotta heidän välilleen voitaisiin kehittää mukanokkelaa dialogia. Tämäkin on monesti aika surullista kuunneltavaa.

Soittolistoista en nyt edes aloita.

Surkea on radiokuulijan asema nykyään. Onneksi äänikirjoja sentään lukevat pääasiassa mielyttävin äänin varustetut yksilöt. Ja yksin.

1 kommentti:

  1. Totta, mitä mesoat noista toisiaan hauskuuttavista tyhjää pälättävistä äänikauheuksista!

    Siksipä varjelen itseni moiselta rääkiltä ja nautin työmatkoistani kuuntelemalla yle 1:stä, hyviä puheohjelmia ja klassistamusiikkia. Suosittelen lämpimästi!

    VastaaPoista