Mieshenkilö jouluruuhkassa ja ehkä myös nais.

Tästä asiasta olen maininnut joskus ennenkin, mutta ongelman manifestoituessa koko kauheudessaan näin joulun aikaan, en malta olla taas mainitsematta. Mikäli erehtyy nyt joulun aluksella kauppakierrokselle, on varmaa, että törmää kaupassa kuin kaupassa apaattisesti kärryihin nojaileviin Erkkeihin.

Erkit ovat henkisesti kuohittuja zombeja, jotka jouluruuhkassa vaeltavat vailla päämäärää. Alituiseen räpättävä vaimo, Maire, kertaa Erkille kauppalistaa ja tekee mielivaltaisia lisäyksiä joulutarjousten aiheuttamien impulssien vallassa. Mairella on aina selkeä suunnitelma ja Erkin tehtäväksi jää kärryjen työntely ja muiden asiakkaiden esteenä seisoskelu.

Joitakin mielipiteitä täytyy Erkilläkin kuitenkin olla, pitää osata vastata kysymyksiin koristekrääsästä, hautakynttilöistä ja siihen, että pitäisikö naapurin Hilmalle tänä vuonna viedä punainen joulutähti valkoisen sijaan, vaikka edellisinä vuosina on viety valkoinen ja pettyyköhän se Hilma jos nyt viedään punainen, kun nämä punaiset ovat täällä Prismassa niin paljon paremman näköisiä kuin nuo valkoiset ja onhan se punainen sellainen joulun väri ja ehkä Hilmallekin tekisi vaihtelu hyvää ja eihän se kuitenkaan saa sitä kukkaa pidettyä hengissä edes tammikuulle, kun on muutenkin niin huonoksi käynyt koko Hilma ja erottaakohan se edes, että minkä värinen se kukka on.

Näihin pitää Erkin antaa vastaus, vaikka ei vastauksella sinänsä olekaan väliä, Maire tekee itse omat päätöksensä ja pistää Erkin seuraavana päivänä vielä hakemaan Prisman ruuhkasta valkoisen joulutähden, kun ei kuitenkaan kehtaa Hilmalle sitä punaista antaa. Ja voi onnetonta jos ovat silloin Prismasta valkoiset joulutähdet loppuneet! Paniikissa Erkki ostaakin hyasintin ja saa kotona läksytyksen, kun ei ole muistanut, että juuri sen takia Hilmalle aina on ostettu joulutähti, kun hän ei voi hyasintin tuoksua sietää ja toissavuonnakin oli paiskannut sitä poikaansa Karia sillä hyasintilla päähän, jonka tämä oli erheessä äidilleen tuonut ja kyllähän sinä Erkki Karin muistat? Niin lahjakas lapsi oli ja niin vaan jäi koulut kesken ja nyt saa äitinsä sitä hävetä, kun humalapäissään oli keskelle kylää liikenteenjakajaan kesälläkin sammunut. Siitä olisi voinut tulla vaikka mikä tohtori siitä pojasta, ylioppilaaksikin kirjoitti ja hyvät oli paperit, mutta että tuommoinen hunsvotti tuli. Isänsä perinnöllä elelee.

Se oli sitten mainio mies se Rauno, niin oli topakka ja aina työn touhussa, koskaan ei mistään valittanut ja itse rakensi kaiken huonekaluista lähtien. Sitä oikeen Hilmalle kehuttiin, että tuommoisen aarteen on löytänyt. Ja aina oli niillä kylän komein joulukuusi ja ameriikoista asti siihen oli koristeet hankittu. Se oli Rauno siellä työhommissa ollut silloin nuorena miehenä ja kieliäkin puhui pois tiehensä. Oli se mainio mies se Rauno, oli. Vaan nyt on Hilma yksin jo kymmenettä vuotta, kun oli niin työteliäs se Rauno, ettei malttanut keuhkokuumeessakaan levätä ja piti pihaa lumesta kolata, niin siihenhän se sitten kuoli, ahkeruuteensa.

Ja niin patistaa Maire Erkin pihalle lumikolan ääreen, pitää olla piha siistinä kun huomenna tulee vieraita, Mari tulee ja Sirpa ja Keke ja Penalle pitää riisipuuro keittää, kun se siitä niin tykkää, kun ei oma äitinsä osaa sitä oikein keittää. Ja niin on Mairella tekemistä, ettei huomaa lainkaan, että Erkki on pihan kolattuaan hakenut vielä oikein kukkakaupasta suurimman ja hienoimman valkoisen joulutähden naapurin Hilmalle vietäväksi.